Risuja ja pioneita

Toisten elämä voi olla risuja ja ruusuja. Meillä se on ainakin risuja sekä pioneita. Toki muutama pieni ruusupensaskin löytyy, mutta kyllä meidän puutarhan kevät on yhtä risusavottaa. Tämän jälkeen tulee pionit. 




Siinä välissä on sitten istutukset ja muut. Ensin omenapuiden leikkaus vie 2-3 viikonloppua ystävän avustuksella. Meidän päivä alkaa puutarhalla siinä klo 12-13 aikaan ja päättyy klo 18 aikaan. Toki välillä puutarhatöitä tehdään 8-10 tuntia päivässäkin, mutta olen koittanut välttää 8 tunnin puutarhapäiviä tätä nykyä. Tämän jälkeen on puutarhan yleinen siisteys sekä vadelmien leikkaus. Tämä vie 1-2 viikonloppua. Sitten päästäänkin vasta viemään niitä risuja sinne haketuspaikalle. Tämä vie 1-3 viikonloppua, riippuen siitä mitä muuta väliprojektia keksitään. 

Toistaiseksi meillä ei ole haketinta, koska siirtolapuutarhaan sekä välineistöön saa menemään tuhottomasti rahaa, jos haluaa. Toistaiseksi hakettimesta, jota tarvitaan 1-2 päivän takia keväällä, niin olen nipistänyt. 



Nämä kuvat risuista sekä pionin aluista otin 13-14.5.2017 viikonloppuna. Miten teillä hoidetetaan risuhommat? Ja löytyykö puutarhasta pioneita vai ruusuja? Kenties molempia? 

Siirtolapuutarha on ilon ja energian lähde

Lähes vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin tätä blogia. Haluankin kiittää pitkämielisyydestä uusia sekä vanhoja lukijoitani. 

Isäni kuoli viime vuoden maaliskuussa ja tämä on on syy sille, että en ole blogiani kirjoittanut.

Isäni kuoleman jälkeen kävin jonkin verran siirtolappuutarhassamme. Laitoin joitakin kuvia Instagramiin sekä Facebookkiin. Elämä jatkui, mutta voimat eivät riittäneet puutarhaan liittyviin asioihin tai tämän blogin kirjoittamiselle. Monesti teki kuitenkin mieli kirjoittaa, mutta ajatukset eivät olleet puutarhassa. Hoidin työni, perheeni, itseni ja kuoleman byrokratian.

Tämän jälkeen tuli pitkä talvi, joka tosin ei tunnu vieläkään päättyvän. Keräsin kuitenkin ajatukset puutarhan sekä blogin osalta ja tässä sitä taas ollaan. Kiitos sinulle, joka luet tätä ja olet mukana matkassa. Toivotaan, että tulee lämmin puutarhakesä! 

Siirtolapuutarha ja kevään odotusta

Kävin taas tänään mökillä. Toiveikkaana odotin, että lumi olisi sulanut viime viikonlopusta. Mutta lumi ei ollut sulanut vielä. Kovin oli harmaan ja talvisen oloista, vaikka maaliskuussa mennään. 

Ennen mökille menoa kipaisin puutarhamyymälän kautta. Ostin kylvömultaa, lehtikaalin siemeniä, chillin siemeniä sekä heräteostoksena jonkun valkoisen yksivuotisen köynnöskukan, jonka pitäisi kestää hyvin kuivuutta. Ajattelin, että se tulisi ruukkuun talon reunalle, joka on kuuma ja aurinkoinen paikka. 

En kuitenkaan laittanut vielä mitään sisälle kasvatusastioihin, sillä unohdin vedet kotiin ja monena vuonna olen tehnyt sen virheen, että olen aloittanut esikasvatuksen liian aikaisin. Toki puutarhassamme on vesipiste, mutta lumen täyttämillä teillä veden hakeminen olisi ollut vaivanloista. Säästin nekin voimat siihen, kun lumet sulaa. Kasvatuslaatikot näyttivät ankeilta. Minulla on tapana jättää kaikki vanhat kasvit maahan ja vasta keväällä karsia puutarha uuteen uskoon. 

Yleensä myös syksyllä kompostit pullistelee sen verran paljon, että ei niihin enää mitään mahtuisikaan. Joten meidän puutarhassa sakset ja leikkurit käy keväällä tiuhaan. Ensi viikonloppuna menen leikkaamaan omenapuiden vesioksat pois. Puutarhan kevättäkin voisi ehkä alkaa ensi viikonloppuna heittelemään vaikka lumen päälle. Viime vuonna kevät oli tässä vaiheessa jo paljon pidemmällä. Lue kirjoitus viime maaliskuun alusta. Silloin leikkasimme myös omenapuita, mutta paljon paremmassa kelissä. 

 

Kekkikän kevätpuutarhan hoitoon tarkoitettu multa saa kyllä vielä odottaa pusseissaan ennenkuin sitä päästään taas laittamaan maahan. Viime vuonna tämä multa toimi ainakin meidän puutarhassa hyvin vadelmille sekä kasvimaassa. Raparperia tuli pitkälle pitkälle syksyyn ja paljon. Oletko sinä huomannut mullissa eroja? 

Siivouspäivä puutarhalla

Vietimme viime viikonloppuna (15.-17.5) siivouspäivää puutarhalla. Tosin mökkiä ei vielä ehditty siivota sisältä. Siivosimme kuitenkin varaston tai mies siivosi varaston sekä kulmiin kertyneet rikkinäiset romut. Lisäksi siirtimme hortensian etupihalta kasvatuslaatikkojen taakse suoraan riviin tuomaan vähän suojaa sekä vihreää taustaa puutarhan perälle. Istutin myös kasvatuslaatikkojen ja hortensioiden väliin maanpeiteruusu The Pink Fairy:n. Alla olevassa kuvassa ihana mieheni, joka hoitaa näiden vahvajuuristen kasvien kaivamisen. Ei ole ihan helppoa hommaa, joten kiitos miehelle.

Meillä tosiaan alkamassa neljäs kesä puutarhalla. Silti varastossa on vielä paljon entisten asukkaiden aarteita, jotka perimme kaupan myötä. Olemme niitä säilyttäneet ajatuksella, että jos tarvitsisi tai jos käyttäisi, ehkä uudistaisi? No neljä vuotta siellä olleet, joten rikkinäiset romut lähtivät siirtolapuutarhan yhteiselle roskalavalle ja ehjät tavarat yhteiselle kierrätyshyllylle. Kierrätyshylly toimii ajatukella, että jokainen voi ottaa sekä viedä sinne tavaraa. Kesällä sinne viedään myös paljon lehtiä sekä kirjoja.  

Touhuamisen lomassa syötiin lounas viileähkössä ulkoilmassa. Terassipöytä puutarhaan ja kukkia pöytään. Pöytäliinakin oli vielä ihan talven jälkeen viikkausrypyssä, mutta eiköhän se tuosta oikene! 

Ruuan jälkeen lapsi tapasi puutarhakavereita vuoden tauon jälkeen. Mielestäni siirtolapuutarhan yksi parhaista puolista on se, että lapset jaksavat puuhata ulkoilmassa koko päivän sekä saavat kaveraita muista pikkumökkiläisistä. Lapset kiipeilevät puissa, keräävät etanoita talteen, tuoksuttelevat kukkasia, maalaavat pöytää ja ovat omalla tavallaan mukanaan puutarhan askareissa. Välillä lapset ottavat luonnollisia lepohetkiä riippukeinuissa ja piirtelevät. 

Sillä aikaa itselle jää aikaa toteuttaa haaveita ja istuttaa tuoksuvia kukkia puutarhaan. Kävin hakemassa laventelin taimia puutarhalta ja ajattelin, että ne voisivat ihastuttaa kasvatuspöydällä, joka on hyvin aurinkoinen - lähes paahtava paikka. Lisäksi vesipiste ja tiskipöytä ovat siinä lähellä, joten on mukava, että vieressä tuoksuu laventeli kun tiskailee. Tuoksuva puutarha on yksi suuri haaveeni, joten laventelien lisäksi minulla on jo hyvää vauhtia tulossa vaaleanpunaisia tuoksuherneen taimia. Katsotaan vain, miten ne onnistuvat ensin. Lisäksi tuoksuva pihajasmike on hankintalistalla. Kunhan sen paikka ensin hahmottuu. 

Lähtiessämme puutarhalta sunnuntaina pois nappasin muutaman kuvan raparpereista. Ne ovat kahdessa viikossa kasvaneet aivan mielettömästi! Puutarhan kevät kirjoituksessa kuvia siitä, kun rapaperi oli vasta aluillaan. Huima ero kahdessa viikossa - eikö? Nyt raparperit ovat jo täysin syömäkelpoisia. 

Lontoon matkavinkit lapsiperheelle ja puutarhureille

Olimme Lontoossa talvilomalla hiukan ennen pääsiäistä. Tälläkin kertaa Lontoon matka piti suunnitella niin, että perheen 5 -vuotias lapsi jaksoi hyvin matkassa ilman matkarattaita. Alla kuvat ja lyhyt tarinamme matkalta. Annan myös mielelläni lisää matkavinkkejä Facebook -sivullani tai alla. Katso myös lopusta linkki niihin Lontoon puutarhoihin, joissa halusin käydä. 

Yllä olevat kuvat on ensimmäiseltä päivältä. Hotellimme sijaitsi South kensington aseman vieressä. Hotellistamme oli lyhyt matka Hyde Parkkiin , johon lähdimmekin kävelemään heti vaatteet vaihdettuamme sekä nauttimaan vähän keväisemmistä maisemista. Juuri edellisenä iltana ennen lähtöä Helsingissä oli satanut vielä räntää...

Kevät oli Lontoossakin tosin hiukan myöhässä. Aurinko paistoi lämpimästi, mutta tuuli oli todela kylmä ja napakka. Onneksi ehdin nähdä jonkin verran kevään kukkivia puita. Pitää kyllä palata Lontoon Hyde Parkkiin kun sää on parempi.

Lapsikin nautti Hyde Parkista suunnattomasti. Hän sai paikallisilta leipää sekä pääsi heidän kanssaan syöttämään lintuja. Oravat tulivat lähelle, Dianan muistopuisto oli erittäin kaunis ja lapset rakastivat sen vesielementin ympärillä juoksemista. Hyde Parkin joutsenet tekivät myös lapseemme vaikutuksen. Lounas nautittiin Lido kahvilassa Hyde Parkissa ja se oli ihan hyvä, mutta ei erikoinen paikka.

Illalla nautimme hotellin vieressä sijaitsevassa Dim Sum -ravintolassa erittäin maittavan aterian. Lapsikin tykkäsi ravintolan nuudeleista. 

En jaksanut ottaa isompaa kameraa matkalle mukaan, koska se painaa todella paljon. Joten kuten huomaat, niin matkakuvat ovat tällä kertaa sekoitus pokkarikameran ja kännykkäkameran kuvia.

Alla kuvia 2. päivän seikkailuista. Itselleni toisen päivän kohokohta oli Sky Garden -puutarha. Puutarha sijaitsee 35. kerroksen korkeudessa. Se on yleinen puutarha ja sinne pääsee kuka vain. Tosin puutarhaan mennään hissillä, joten paikka pitää varata hyvissä ajoin etukäteen. Lisäksi tilassa sijaitsee kaksi ravintolaa ja baari. Baarista saa juomia vaikka vieraileekin vain puutarhassa. Lisäksi henkilöllisyystodistus tarkistetaan aikuisilta ovelta.

Mielestäni puutarha oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ei vielä uutuutensa takia mikään erikoinen puutarha, mutta ehdottomasti erikoisin puutarha, jossa olen käynyt. Lisäksi plussaa oli se, että näkymät olivat hienot ja sisäänpääsy maksuton. 

Sky Garden -rakennuksen ulkopuolella oli myös erittäin hieno viherseinä. Puutarhurin piti tietenkin ottaa tämän upean viherseinän edessä kuva itsestään.

Taas oli päivä kierrelty ympäri Lontoota, joten oli ruokailun aika. Matkustamista lapsen kanssa helpottaa yleensä se, että katson nähtävyyksien läheltä kivan ravintolan etukäteen, jotta tiedämme mihin nälkäisenä sekä väsyneenä suuntaamme. Yllätys yllätys tällä kertaa ravintolan teema oli tietenkin puutarhahenkinen! Ravintolan nimi oli The Folly Restaurant.

Kolmantena päivänä suuntasimme Notting Hill alueelle kävelemään. Matkalta löytyi myös sattumalta Jamie Oliverin Recipease shop sekä kahvila. Ehdottomasti nähtävän arvoinen paikka, jos alueella liikkuu. Alla kuva herkullisesta myymälästä.

Matka jatkui kohti Notting Hillin kävelykatua, joka on elokuvistakin tuttu. Ja kaunistahan sielä oli. Toki sää olisi saanut olla himppusen verran parempi, mutta toisaalta muut turistit olivat vähissä. En voisi kuvitella tätä suosittua kävelykatua kesän turistiruuhkassa. Kuten alla olevista kuvista näkyy, niin Nothing Hillissä on erittäin kauniita taloja. Lisäksi kaikki se pieni tila talojen edessä on hyödynnetty ja useimmat tilat täynnä mitä kauniimpia istutuksia.

Viimeisen päivän aamuna kävimme vielä Victoria ja Albert Museossa, josta kuvat yllä. Museo sijaitsi ihan lähellä hotelliamme, joten ehdimme loistavasti käydä sielä huoneiden luovutuksen jälkeen ja ennen kentälle lähtöä. Toki museossa olisi ollut paljon nähtävää, mutta meille pari tuntia sekä kahvit päälle riitti vallan mainiosti. Kesällä tämän museon sisäpiha on myös erinomainen paikka levähtää. Museon yleisiin näyttelyihin ei peritä sisäänpääsyä, joten siinäkin mielessä kätevä museo vaikka isommallekin perheelle. Lisäksi museossa oli järjestetty lapsille erikseen ohjelmaa. Vinkkejä matkasta riittäisi, joten jos jokin paikka jäi mietityttämään, niin laita viestiä. Lisäksi moni puutarha joissa olin suunnitellut, että kävisimme jäi kuitenkin näkemättä. Näistä Lontoon puutarhoista voit lukea blogissani lisää. 

Omenapuun leikkaus ja omepuun taivutus

Omenapuiden leikkkaus sekä huolto alkoi meidän puutarhassa viime viikonloppuna. Puutarhassamme on kaksi vanhempaa omenapuuta. Vanhempien puiden lajikkeista emme ole varma, mitä omenapuu-lakijetta ne edustavat. 

Nuorempi, kuvassa näkyvä on valkea kuulas omenapuu. Viime kesänä valkea kuulaan leikkaus jäi vähemmällä, joten tänä keväänä keskityimme tämän omenapuun leikkaukseen ensimmäiseksi. Myös siitä syystä, että meidän uudet pidemmät tikkaat eivät olleet vielä käytössä. Vanhoilla matalemmilla tikkailla (1,5 m) yltimme tämän puun leikkaamaan.Yllä olevassa kuvassa äitini edessä oleva oksa on suoraan kasvanut ylöspäin. Tämä oksa oli vahva ja hyvinvoiva. Se vain kasvoi väärään suuntaan, joten päätimme että tämä oksa olisi parasta taivuttaa uuteen muotoon.

Ystäväni oli viime keväänä virkannut pusseja, jotka kestivät pienen kiven painoa. Pidin niitä viime keväänä syreenin oksissa ja nyt ne saivat uuden paikan valkean kuulaan oksan painona. Lisäksi äitini, joka on kätevä käsistään lupasi virkata vastaavia minulle lisää. Näin omenapuiden, syreenien sekä tyrnien oksien taivutus sujuisi lempeästi kesän aikana. 
Kaikkia omenapuun oksia ei siis kannata leikata. Meillä ei myöskään ole mitään koulutusta tähän hommaan, vaan olen blogeista ja verkosta katsonut vinkkejä sekä kysellyt muilta siirtolapuutarhureilta apua omenapuiden leikkaukseen. Lisäksi työkaverini on suorittanut puutarhurin tutkinnon ja lupasi tutkailla vanhemman puun, joka on hiukan vaikeampi leikata.

Meidän omenapuiden leikkaus maksaisi keväisin n. 300-400 euroa, kun kerran kysyimme tarjouksen. Vaikka tuosta summasta saisi kotitalousvähennyksen, niin olemme päättäneet panostaa omiiin työkaluihin (tikkaat sekä erilaiset leikkaus välineet) ja hoitaa puiden leikkauksen sekä huollot itse. Siirtolapuutarhoissa on hyvin tarkat säännöst siitä, kuinka pitkiä mitkäkin puut saa olla ja joka kesä tehdään tarkastuskierros, jossa puutarhojen kunto tarkastetaan. Meillekin lappu rasahtanut muutaman kerran juuri puiden korkeudesta tai muodosta. 

Puutarhanhoito on kuitenkin osa siirtolapuutarha elämää ja ihanaa sellaista. Aurinko paistaa ja voi puuhailla ulkona raikkaiden ihmisten kanssa. Mikä sen parempaa?

P.S muista katsoa edellisestä kirjoituksesta kilpailu!

Orkideoiden hoito ja kasvattaminen

Viime vuonna (2013) blogin päivitykset jäivät vähälle kevään ja kesän aikana. Kevät tuli puutarhaan niin vauhdilla, että oman työn, puutarhan- ja kodinhoidon ohella voimia ei vain enää blogin pyörittämiseen juuri riittänyt. Kesä 2013 oli onneksi sitten lämmin ja miellyttävä ja vietimmekin paljon aikaa mökillä.

Kävin hakemassa tähän uuteen, vuoden 2014 kauteen inspiraatiota Helsingin Talvipuutarhasta, jossa oli valloittavan ihana ja vuotuinen näyttely Lumikuningatarpäivät. Tapahtuma on orkideoiden ystävien ja muidenkin kukkien ystävien tapahtuma. Näyttelyssä Suomen Orkideayhdistys jäsenet opastavat orkideoiden hoidossa ja antavat vinkkejä orkideoiden kasvatuksessa. 

Nyt vuoden 2014 keväällä ja kesällä koitan laittaa kuitenkin blogin sellaiseen kuntoon, että voin tehdä vaikka päivityksiä mobiilin yli. Tämä saattaa välillä tarkoittaa sitä, että osa postauksista on toteutettu mobiilikuvilla. Se saattaa olla kuitenkin parempi ratkaisu, että saamme blogin pysymään vireänä läpi kesän. 

Nämäkin kuvat otettu mobiililaitteella, joten eiköhän näillä välillä pärjätä? Vai mitä mieltä olet?