sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Omenapuun leikkaus ja omepuun taivutus
Omenapuiden leikkkaus sekä huolto alkoi meidän puutarhassa viime viikonloppuna. Puutarhassamme on kaksi vanhempaa omenapuuta. Vanhempien puiden lajikkeista emme ole varma, mitä omenapuu-lakijetta ne edustavat.
Nuorempi, kuvassa näkyvä on valkea kuulas omenapuu. Viime kesänä valkea kuulaan leikkaus jäi vähemmällä, joten tänä keväänä keskityimme tämän omenapuun leikkaukseen ensimmäiseksi. Myös siitä syystä, että meidän uudet pidemmät tikkaat eivät olleet vielä käytössä. Vanhoilla matalemmilla tikkailla (1,5 m) yltimme tämän puun leikkaamaan.Yllä olevassa kuvassa äitini edessä oleva oksa on suoraan kasvanut ylöspäin. Tämä oksa oli vahva ja hyvinvoiva. Se vain kasvoi väärään suuntaan, joten päätimme että tämä oksa olisi parasta taivuttaa uuteen muotoon.
Ystäväni oli viime keväänä virkannut pusseja, jotka kestivät pienen kiven painoa. Pidin niitä viime keväänä syreenin oksissa ja nyt ne saivat uuden paikan valkean kuulaan oksan painona. Lisäksi äitini, joka on kätevä käsistään lupasi virkata vastaavia minulle lisää. Näin omenapuiden, syreenien sekä tyrnien oksien taivutus sujuisi lempeästi kesän aikana.
Kaikkia omenapuun oksia ei siis kannata leikata. Meillä ei myöskään ole mitään koulutusta tähän hommaan, vaan olen blogeista ja verkosta katsonut vinkkejä sekä kysellyt muilta siirtolapuutarhureilta apua omenapuiden leikkaukseen. Lisäksi työkaverini on suorittanut puutarhurin tutkinnon ja lupasi tutkailla vanhemman puun, joka on hiukan vaikeampi leikata.
Meidän omenapuiden leikkaus maksaisi keväisin n. 300-400 euroa, kun kerran kysyimme tarjouksen. Vaikka tuosta summasta saisi kotitalousvähennyksen, niin olemme päättäneet panostaa omiiin työkaluihin (tikkaat sekä erilaiset leikkaus välineet) ja hoitaa puiden leikkauksen sekä huollot itse. Siirtolapuutarhoissa on hyvin tarkat säännöst siitä, kuinka pitkiä mitkäkin puut saa olla ja joka kesä tehdään tarkastuskierros, jossa puutarhojen kunto tarkastetaan. Meillekin lappu rasahtanut muutaman kerran juuri puiden korkeudesta tai muodosta.
Puutarhanhoito on kuitenkin osa siirtolapuutarha elämää ja ihanaa sellaista. Aurinko paistaa ja voi puuhailla ulkona raikkaiden ihmisten kanssa. Mikä sen parempaa?
P.S muista katsoa edellisestä kirjoituksesta kilpailu!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Vege! Tuoreita makuja kotikeittiöstä - kevään odotettu reseptikirja & arvonta
Hyvää kevättä kaikille Villa Verandan lukijoille! Kevään kunniaksi järjestän kaikille pienen kirja-arvonnan, joka löytyy kirjoituksen lopusta.
Kevään odotettu reseptikirja Vege! Tuoreita makuja kotikeittiöstä on Alex Niemisen ja Riikka Sukulan kasvisruokakirja, joka tarjoaa sekä kasvis- että liharuokailijoille jotain uutta.
Tavalliselle kotikokille, kuten minulle, kirja avaa aivan uuden maailman puutarhurin keittiöön tarjoten maukkaita, mutta erityisesti vaivattomia reseptejä.
Lemppari blogini Sivumaku ehti jo testata kirjan focaccia reseptin ja tämä kokenut kotikokki yllättyi positiivisesti, oppien jotain uutta. Lue Jani Kinnusen focaccio -bloggaus sekä kirja-arvostu Vege -kirjasta täältä.
Oma kirjoitukseni ei ole maksettu mainos, eikä arpomani kirja ole edes arvostelukappale, vaan ostin kirjan omilla rahoillani ja halusin laittaa sen tänne rehelliseen arvontaan. Oma kappaleeni kirjasta oli lahja kirjan tekijöiltä työni kautta ja ihastuin siihen heti.
Arvonnan säännöt: Kirjoita omaan blogiisi juttu sinua inspiroivasta kirjasta ja linkkaa kirjoituksesta blogiini sekä muista mainita kommenttikentässäni kirjoituksestasi. Jos sinulla ei ole blogia, niin kirjoita tämän jutun kommentointikenttään, mikä kirja on sinua inspiroinut. Voittaja arvotaan 4.4.2015 ja voittajalle ilmoitetaan täällä sekä Villa Verandan Facebook -ryhmässä, joten muistathan tarkkailla sivujani. Mikäli en tavoita voittajaa kahden viikon sisällä, niin suoritan uuden arvonnan. Mikäli voittaja ei asu lähistöllä, niin postitan kirjan voittajalle.
Vege -kirjan omasta vegeblogista voi käydä fiilistelemässä reseptejä sekä lukemassa mm. Saku Tuomisen kirja-arvostelun. Lisäksi blogissa kirjan toinen kirjoittaja Riikka Sukula fiilistelee Italian kevättä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)