maanantai 3. syyskuuta 2012

  OMENAN TUOKSUISIA VIIKONLOPPUJA

Edellisestä blogipostauksesta on jo monta viikkoa. En ole jaksanut viikonloppuisin mökkireissujen jälkeen kirjoittaa. Viikolla en ole ehtinyt. Pahoitteluni. Siirtolapuutarhaelämä ei tosiaankaan ole pelkkää kukkien ihmettelyä.  Se on rankkaa työtä, jota pitää rakastaa. Muuten ei jaksaisi tehdä ulkona töitä 6-7 tuntia viikonlopussa, vaikka vettä sataisi kaatamalla!



Viime viikonloppuna keräsin viimeiset vadelmat puskista. Vadelmia tuli varmasti lähemmäksi satalitraa. Äidin pakkanen sekä meidän kaksi pakkasta on nyt pullollaan vadelmia. Vadelmapuskat voi leikata syksyllä tai keväällä, joten katsotaan miten tässä ehditään. Voi olla, että niiden leikkaaminen jää kevääseen. Nyt ei vaan ehdi.

Omenia on tähän mennessä varmasti kerätty jo satoja kiloja. Huonot viety omenalavalle. Hyvät omena on viety sadonkorjuupusseissa ystäville, sukulaisille, töihin ja naapureille. 

Välillä tekisi mieli ruokakaupassakin sanoa tuntemattomille ihmisille, että hei - älä osta puolalaisia omenia. Tule hakemaan meidän
mökiltä luomuomenia! Olen viikonloppuisin aina Facebookissa yrittänyt houkutella ystäviä keräämään omenoita. Soittanut ystäville.
Tulkaa nyt hakemaan nämä omenat pois!

 
Pari ystävää onkin tullut ja kerännyt kymmeniä kiloja. Ja vielä on poimittavaa. Nyt alkaa vaan kaapit
täyttyä omenahillosta. Kodin keittiössä on rivissä 5 kilon omenasäkkejä, joita aina kuskailen ystäville sekä töihin.  

Omenapiirakkaa on tehty jo varmaan kymmenen kappaletta. Omenan keruun lomassa on nautittu välipalaa sekä oman maan herkkuja. Punaisistaviinimarjoista tehty mehu on aivan ihanaa, vaikka itse sanonkin!



Kun on hiukan levätty ja vatsa saatu taas täyteen, niin olen jatkanut
tyrninmarjojen keräämistä. Pihalla on kaksi suurta pensasta, jotka ovat 
kasvaneet jo puiksi. Viime viikonloppuna keräsin lähemmäksi 10 litraa tyrninmarjoa. Perkasin, pesin ja pistin pienissä pusseissa pakkaseen. 
Ensi viikonloppuna menen keräämään lisää tyrninmarjoja. 
Ne voisi soseuttaa ja laittaa pienissä annoksissa jääpalapusseihin.
Tämän kätevän vinkin kuulin tänään töissä työkaverilta.


Välilä olen vain yrittänyt hengähtää verannan rappusilla ja nauttia 
puutarhan kauneudesta sekä miettiä, että mitä sitä ensi 
kesänä puutarhassa kohentaisi. Miehellä on taas teknisempi 
lähestymistapa mökin parantamiseen. Keittokatos pitää kuulemma uusia 
ja terassikin rakentaa. Puuhaa siis riittää ensi kesänäkin!









Naapurin portin pielessä ollut koristemummo on ihastuttanut meitä  monen viikon ajan! Näihin tunnelmiin - ihanaa viikkoa täältä omenantuoksuisesta kodista!




Lähetä kommentti